Kuulemme paljon nk. "Äidin häpeästä", joka tarkoittaa kritiikkiä naisen vanhempien tavasta. Mutta emme kuule paljoa samanlaisista kokemuksista, jotka isä kohtaa lapsensa kasvatuksessa. Nyt Michiganin yliopiston CS Mott -sairaalan uusi kansallinen kysely on valaistanut tapoja, joilla miehet "isä häpeää".
Tutkimuksessa kysyttiin yli 700 isältä, joilla oli ainakin yksi 13-vuotias tai nuorempi lapsi, häpeään siitä, miten he kasvattavat lastaan. Yleisin syy siihen, että isät ilmoittivat isän häpeävän olevan tekemisissä kurinpitomenetelmien kanssa (67 prosenttia). Kolmannes kyselyyn vastustetuista isistä sanoi, että heidän sanotaan olevan liian karkeita lastensa kanssa. Kurin takana loput isän häpeistä keskittyivät lapsensa ruokavalioon (43 prosenttia), uneen (24 prosenttia), ulkonäköön (23 prosenttia) ja turvallisuuteen (19 prosenttia).
Yllättäen kyllä, monet isät sanoivat, että kritiikillä oli tosiasiallisesti myönteinen vaikutus heihin. Noin puolet (49 prosenttia) totesi, että se innosti heitä muuttamaan joitain vanhemmuuden tyyliään. Toinen puoli (43 prosenttia) sanoi kuitenkin, että heihin kohdistettu kritiikki oli usein tai aina epäreilua, ja 19 prosenttia myönsi, että se sai heidät haluamaan olla vähemmän tekemisissä lapsensa kasvatuksen kanssa.
"Jopa hienovaraiset laiminlyönnit voivat heikentää isien luottamusta tai lähettää viestin, että he ovat vähemmän tärkeitä lapsensa hyvinvoinnille", kyselyn apulaisjohtaja Sarah Clark sanoi lehdistötiedotteessa. "Vaikka joidenkin isien mukaan kritiikki saa heidät etsimään lisätietoja hyvistä vanhemmuuden käytännöistä, liiallinen masennus saattaa isät tuntea moraalittuneena vanhempien roolista."
Se varmasti osoitti tiedoissa, jotka Clark ja hänen tiiminsä keräsivät. Lähes neljäsosa (23 prosenttia) kyselyssä käyneistä isistä tunsi, ettei heille kerrottu tarpeeksi lapsensa toiminnasta. 12 prosenttia sanoi, että heillä on ollut lääketieteen ammattilainen olettaen, etteivät he tienneet kovinkaan heidän lapsensa terveydestä, ja toinen 11 prosenttia sanoi, että opettaja on olettanut, etteivät he tienneet kovinkaan lapsen tarpeista tai miten he käyttäytyvät.
Mutta isän häpeämisen yleisin lähde on erityisen mielenkiintoinen: Yli puolet (52 prosenttia) kyselyyn osallistuneista isistä sanoi, että heitä on useimmiten kritisoinut vanhemmuustyyleistään puoliso (44 prosenttia) ja heidän lapsen isovanhempansa (24). prosenttia), muukalaiset julkisissa paikoissa tai verkossa (10 prosenttia), omat ystävänsä (9 prosenttia) ja lapsensa opettaja (5 prosenttia). Koska suuri osa kritiikistä näytti johtuvan puolisoista, Clarke huomautti myös, kuinka tärkeätä vanhempien on yrittää työskennellä yhdessä joukkueena.
"Rakastavilla ja kiinnostuneilla isillä voi olla positiivinen vaikutus lasten kehitykseen ja hyvinvointiin", hän sanoi. "Perheenjäsenten - etenkin toisen vanhemman - tulisi olla halukkaita myöntämään, että erilaiset vanhemmuustyypit eivät ole välttämättä vääriä tai haitallisia. Perheenjäsenten tulee myös huomioida kommentit tai kritiikat, jotka saattavat saada isät tuntemaan, etteivät tiedä kuinka vanhemman 'oikea tapa.'"
Ja henkilökohtaiseksi todistukseksi ensisijaisena hoitajana isänä olemisen haasteista, lue Lopeta työni ollakseni kotona isä. Tässä on mitä se on.
