Deflaatio
Suuren masennuksen, jonka katsotaan yleensä alkaneen lokakuun 1929 pörssiromahdella, muutti Amerikan työtä. Kahdenkymmenen vuosituhannen lopulla kun osakemarkkinat ja talous nousivat, romahdus näyttäisi väistämättömältä jälkikäteen. Lisää tavaroita tuotettiin kuin mitä tarvittiin, eikä ihmisiä ostaisi niitä, työpaikat kadonneet. Tapahtuma oli osa kierrea, joka päättyi toisen maailmansodan materiaalien tuottamiseen. Inflaation vastakkainen deflaatio tapahtuu, kun rahan perusarvo kasvaa. Kun liian monia tavaroita on saatavilla, hinta menee alas, joten raha on olennaisesti enemmän. Esimerkiksi 1920-luvulla toimistotilaa laajennettiin dramaattisesti kaupungeissa, erityisesti New York Cityssä. Tämä tarkoitti, että toimistotilaa löytyisi ympäri kaupunkia, joten hinnat laskivat - mutta kukaan ei miehittänyt tilaa. Erinomainen esimerkki on Empire State Building, joka alkoi vuonna 1930 ja avattiin vuonna 1931. Sen 102 tarinasta menivät suuresti tyhjiksi koko depression ajan, ja rakennus ei tullut kannattavaksi vasta vuoteen 1950.
Kysyntä
1920-luvulla Yhdysvallat oli raivoisasti tuottamassa autojen tuotteita radioihin, jotka ostettiin suurelta osin luottoa vastaan. Vuoteen 1929 mennessä markkinat kyllästyivät tällaisten tuotteiden kanssa ja kysyntä alkoi laskea. Pankkien kulkujen ja varastojen rajujen myyntitilanteiden ansiosta luottoa on vaikea saada jopa niille, jotka haluavat uuden auton. Kun tuotteet, joista kukaan ei ostanut, oli suuri tuotekehitystoiminto, yrityksille tuotiin vähän rahaa. Tämä johti massiivisiin työntekijöiden irtisanomisiin koko maassa. Ilman tuloja - eikä Franklin Delano Rooseveltin New Dealista 1930-luvulla ole työttömyysvakuutusta - ihmiset alkoivat menettää kotejaan ja heillä oli vain vähän rahaa ostaa muuta kuin ruokaa. Tuotteiden ja palveluiden kysyntä kuivui, mikä johti yhä suurempaan työttömyyteen.
Työttömyys
Koska kukaan ei ollut rahaa ostaa tuotteita, ihmiset, jotka rakensivat tuotteita, olivat poissa töistä. Heillä oli myös vähän rahaa ostaa mitään, ja kierre jatkui. Sosiaaliohjelmat eivät olleet tuolloin valtion hallussa, joten muutamia paikkoja oli muutama apu kuin uskonnolliset ja muut hyväntekeväisyysjärjestöt. He olivat myös kireät, kun ihmiset joutuivat leipää ja keittoa kohti. Yrityksillä ei ollut rahaa, joten monet heistä taittui. Jäljellä olleilla oli vain vähän työntekijöitä. Vuoteen 1933 mennessä lähes 25 prosenttia työvoimasta oli työttömänä.
